arvellut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
arvellut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä arvella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvellut | arvelleet |
| genetiivi | arvelleen | arvelleiden arvelleitten |
| partitiivi | arvellutta | arvelleita |
| akkusatiivi | arvellut; arvelleen | arvelleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvelleessa | arvelleissa |
| elatiivi | arvelleesta | arvelleista |
| illatiivi | arvelleeseen | arvelleisiin arvelleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvelleella | arvelleilla |
| ablatiivi | arvelleelta | arvelleilta |
| allatiivi | arvelleelle | arvelleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvelleena | arvelleina |
| translatiivi | arvelleeksi | arvelleiksi |
| abessiivi | arvelleetta | arvelleitta |
| instruktiivi | – | arvellein |
| komitatiivi | – | arvelleine |