arveluttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarveluttaminen (38)
- teonnimi verbistä arveluttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arveluttaminen | arveluttamiset |
genetiivi | arveluttamisen | arveluttamisten arveluttamisien |
partitiivi | arveluttamista | arveluttamisia |
akkusatiivi | arveluttaminen; arveluttamisen |
arveluttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arveluttamisessa | arveluttamisissa |
elatiivi | arveluttamisesta | arveluttamisista |
illatiivi | arveluttamiseen | arveluttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arveluttamisella | arveluttamisilla |
ablatiivi | arveluttamiselta | arveluttamisilta |
allatiivi | arveluttamiselle | arveluttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arveluttamisena (arveluttamisna) |
arveluttamisina |
translatiivi | arveluttamiseksi | arveluttamisiksi |
abessiivi | arveluttamisetta | arveluttamisitta |
instruktiivi | – | arveluttamisin |
komitatiivi | – | arveluttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | arveluttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
arveluttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi arveluttaa + johdin -minen