arvokkuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

arvokkuus (40)

  1. se, että tuntee olevansa arvokas, omanarvontunto
    Hän yritti koota arvokkuutensa rippeet pyhkiessään lokaa kasvoiltaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑrʋokːuːs/
  • tavutus: ar‧vok‧kuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arvokkuus arvokkuudet
genetiivi arvokkuuden arvokkuuksien
partitiivi arvokkuutta arvokkuuksia
akkusatiivi arvokkuus;
arvokkuuden
arvokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi arvokkuudessa arvokkuuksissa
elatiivi arvokkuudesta arvokkuuksista
illatiivi arvokkuuteen arvokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arvokkuudella arvokkuuksilla
ablatiivi arvokkuudelta arvokkuuksilta
allatiivi arvokkuudelle arvokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi arvokkuutena arvokkuuksina
translatiivi arvokkuudeksi arvokkuuksiksi
abessiivi arvokkuudetta arvokkuuksitta
instruktiivi arvokkuuksin
komitatiivi arvokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo arvokkuude-
vahva vartalo arvokkuute-
konsonantti-
vartalo
arvokkuut-

EtymologiaMuokkaa

sanan arvokas vartalosta arvokk- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa