asennoituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaasennoituminen (38)
- teonnimi verbistä asennoitua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | asennoituminen | asennoitumiset |
genetiivi | asennoitumisen | asennoitumisten asennoitumisien |
partitiivi | asennoitumista | asennoitumisia |
akkusatiivi | asennoituminen; asennoitumisen |
asennoitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | asennoitumisessa | asennoitumisissa |
elatiivi | asennoitumisesta | asennoitumisista |
illatiivi | asennoitumiseen | asennoitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | asennoitumisella | asennoitumisilla |
ablatiivi | asennoitumiselta | asennoitumisilta |
allatiivi | asennoitumiselle | asennoitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | asennoitumisena (asennoitumisna) |
asennoitumisina |
translatiivi | asennoitumiseksi | asennoitumisiksi |
abessiivi | asennoitumisetta | asennoitumisitta |
instruktiivi | – | asennoitumisin |
komitatiivi | – | asennoitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | asennoitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
asennoitumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi asennoitua + johdin -minen