Substantiivi

muokkaa

asetin (33-C)

  1. laite, jolla jokin asetetaan
    Koira tunnistusmerkitään mikrosirulla. Siru asetetaan paikoilleen isoa rokoteneulaa muistuttavalla asettimella. (kennelliitto.fi)

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asetin asettimet
genetiivi asettimen asettimien
asetinten
partitiivi asetinta asettimia
akkusatiivi asetin;
asettimen
asettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi asettimessa asettimissa
elatiivi asettimesta asettimista
illatiivi asettimeen asettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asettimella asettimilla
ablatiivi asettimelta asettimilta
allatiivi asettimelle asettimille
muut sijamuodot
essiivi asettimena
(asetinna)
asettimina
translatiivi asettimeksi asettimiksi
abessiivi asettimetta asettimitta
instruktiivi asettimin
komitatiivi asettimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asettime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
asetin-

Etymologia

muokkaa

asettaa (heikko vartalo aseta-) + -in

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asetin Suomen murteiden sanakirjassa

asetin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä asettaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asetin Kielitoimiston sanakirjassa