askarointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑskɑˌroi̯nt̪i/
- tavutus: as‧ka‧roin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | askarointi | askaroinnit |
| genetiivi | askaroinnin | askarointien (askarointein) |
| partitiivi | askarointia | askarointeja |
| akkusatiivi | askarointi; askaroinnin |
askaroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | askaroinnissa | askaroinneissa |
| elatiivi | askaroinnista | askaroinneista |
| illatiivi | askarointiin | askarointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | askaroinnilla | askaroinneilla |
| ablatiivi | askaroinnilta | askaroinneilta |
| allatiivi | askaroinnille | askaroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | askarointina | askarointeina |
| translatiivi | askaroinniksi | askaroinneiksi |
| abessiivi | askaroinnitta | askaroinneitta |
| instruktiivi | – | askaroinnein |
| komitatiivi | – | askarointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | askaroinni- | |
| vahva vartalo | askarointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. askaroiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- askarointi Kielitoimiston sanakirjassa