astelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaastelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑst̪elu/
- tavutus: as‧te‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | astelu | astelut |
| genetiivi | astelun | astelujen asteluiden asteluitten |
| partitiivi | astelua | asteluita asteluja |
| akkusatiivi | astelu; astelun |
astelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | astelussa | asteluissa |
| elatiivi | astelusta | asteluista |
| illatiivi | asteluun | asteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | astelulla | asteluilla |
| ablatiivi | astelulta | asteluilta |
| allatiivi | astelulle | asteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asteluna | asteluina |
| translatiivi | asteluksi | asteluiksi |
| abessiivi | astelutta | asteluitta |
| instruktiivi | – | asteluin |
| komitatiivi | – | asteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | astelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- astelu Kielitoimiston sanakirjassa