Substantiivi

muokkaa

asuntola (12)[1]

  1. (yleensä jonkin yhdistyksen ylläpitämä) joukko asuntoja, joissa asuvilla henkilöillä on niihin tietyin perustein myönnettävä asumisoikeus (esim. opiskelija-asuntolassa voivat asua vain opiskelijat)
    Asuntolat ovat yleensä tosi huonoja paikkoja asua. Niissä asuu paljon ihmisiä.
    alkoholi- ja huumevieroituksen läpikäyneitten asuntola
    vapautuneiden vankien asuntola

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsunˌt̪olɑ/
  • tavutus: a‧sun‧to‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuntola asuntolat
genetiivi asuntolan asuntoloiden
asuntoloitten
(asuntolain)
partitiivi asuntolaa asuntoloita
akkusatiivi asuntola;
asuntolan
asuntolat
sisäpaikallissijat
inessiivi asuntolassa asuntoloissa
elatiivi asuntolasta asuntoloista
illatiivi asuntolaan asuntoloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asuntolalla asuntoloilla
ablatiivi asuntolalta asuntoloilta
allatiivi asuntolalle asuntoloille
muut sijamuodot
essiivi asuntolana asuntoloina
translatiivi asuntolaksi asuntoloiksi
abessiivi asuntolatta asuntoloitta
instruktiivi asuntoloin
komitatiivi asuntoloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asuntola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

opiskelija-asuntola, oppilasasuntola

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12