SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

asuntola (12)[1]

  1. (yleensä jonkin yhdistyksen ylläpitämä) joukko asuntoja, joissa asuvilla henkilöillä on niihin tietyin perustein myönnettävä asumisoikeus (esim. opiskelija-asuntolassa voivat asua vain opiskelijat)
    Asuntolat ovat yleensä tosi huonoja paikkoja asua. Niissä asuu paljon ihmisiä.
    alkoholi- ja huumevieroituksen läpikäyneitten asuntola
    vapautuneiden vankien asuntola

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑsunˌt̪olɑ/
  • tavutus: a‧sun‧to‧la

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuntola asuntolat
genetiivi asuntolan asuntoloiden
asuntoloitten
(asuntolain)
partitiivi asuntolaa asuntoloita
akkusatiivi asuntola;
asuntolan
asuntolat
sisäpaikallissijat
inessiivi asuntolassa asuntoloissa
elatiivi asuntolasta asuntoloista
illatiivi asuntolaan asuntoloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asuntolalla asuntoloilla
ablatiivi asuntolalta asuntoloilta
allatiivi asuntolalle asuntoloille
muut sijamuodot
essiivi asuntolana asuntoloina
translatiivi asuntolaksi asuntoloiksi
abessiivi asuntolatta asuntoloitta
instruktiivi asuntoloin
komitatiivi asuntoloine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

opiskelija-asuntola, oppilasasuntola

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12