Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

auskultointi (5-J)[1]

  1. perinteinen koulutus- ja harjoittelujakso, jolla pätevöidytään opettajaksi tai tuomariksi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi auskultointi auskultoinnit
genetiivi auskultoinnin auskultointien
(auskultointein)
partitiivi auskultointia auskultointeja
akkusatiivi auskultointi;
auskultoinnin
auskultoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi auskultoinnissa auskultoinneissa
elatiivi auskultoinnista auskultoinneista
illatiivi auskultointiin auskultointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auskultoinnilla auskultoinneilla
ablatiivi auskultoinnilta auskultoinneilta
allatiivi auskultoinnille auskultoinneille
muut sijamuodot
essiivi auskultointina auskultointeina
translatiivi auskultoinniksi auskultoinneiksi
abessiivi auskultoinnitta auskultoinneitta
instruktiivi auskultoinnein
komitatiivi auskultointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo auskultoinni-
vahva vartalo auskultointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan kielen auscultare, 'kuunnella tarkasti'

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J