autoileva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaautoileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä autoilla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | autoileva | autoilevat |
| genetiivi | autoilevan | autoilevien (autoilevain) |
| partitiivi | autoilevaa | autoilevia |
| akkusatiivi | autoileva; autoilevan |
autoilevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | autoilevassa | autoilevissa |
| elatiivi | autoilevasta | autoilevista |
| illatiivi | autoilevaan | autoileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | autoilevalla | autoilevilla |
| ablatiivi | autoilevalta | autoilevilta |
| allatiivi | autoilevalle | autoileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | autoilevana | autoilevina |
| translatiivi | autoilevaksi | autoileviksi |
| abessiivi | autoilevatta | autoilevitta |
| instruktiivi | – | autoilevin |
| komitatiivi | – | autoilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | autoileva- | |
| vahva vartalo | autoileva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |