Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

avennin (33-J)

  1. työkalu, jota käytetään työstettävänä olevan kohteen läpi painamalla tehtävään rei’ittämiseen tai muulla tavalla siitä materiaalin hallitusti poistamiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑʋenːin/
  • tavutus: a‧ven‧nin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avennin aventimet
genetiivi aventimen aventimien
avenninten
partitiivi avenninta aventimia
akkusatiivi avennin;
aventimen
aventimet
sisäpaikallissijat
inessiivi aventimessa aventimissa
elatiivi aventimesta aventimista
illatiivi aventimeen aventimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aventimella aventimilla
ablatiivi aventimelta aventimilta
allatiivi aventimelle aventimille
muut sijamuodot
essiivi aventimena
(avenninna)
aventimina
translatiivi aventimeksi aventimiksi
abessiivi aventimetta aventimitta
instruktiivi aventimin
komitatiivi aventimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aventime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
avennin-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta aventaa (heikko vartalo avenna- + -in)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Verbi muokkaa

avennin

  1. (murteellinen, taivutusmuoto) yksikön 1.  persoonan indikatiivin imperfekti verbistä aventaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa