avitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑʋit̪us/
- tavutus: a‧vi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avitus | avitukset |
| genetiivi | avituksen | avitusten avituksien |
| partitiivi | avitusta | avituksia |
| akkusatiivi | avitus; avituksen |
avitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avituksessa | avituksissa |
| elatiivi | avituksesta | avituksista |
| illatiivi | avitukseen | avituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avituksella | avituksilla |
| ablatiivi | avitukselta | avituksilta |
| allatiivi | avitukselle | avituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avituksena | avituksina |
| translatiivi | avitukseksi | avituksiksi |
| abessiivi | avituksetta | avituksitta |
| instruktiivi | – | avituksin |
| komitatiivi | – | avituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
avitus- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- avitus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39