avo
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaavo (1)
- luetun- tai kuullunymmärtämiskokeen avokysymys, johon odotetaan lyhyttä tekstivastausta
- yo-kuuntelun vaikeat avot
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑʋo/
- tavutus: a‧vo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avo | avot |
| genetiivi | avon | avojen |
| partitiivi | avoa | avoja |
| akkusatiivi | avo; avon |
avot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avossa | avoissa |
| elatiivi | avosta | avoista |
| illatiivi | avoon | avoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avolla | avoilla |
| ablatiivi | avolta | avoilta |
| allatiivi | avolle | avoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avona | avoina |
| translatiivi | avoksi | avoiksi |
| abessiivi | avotta | avoitta |
| instruktiivi | – | avoin |
| komitatiivi | – | avoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- avo Kielitoimiston sanakirjassa
Esperanto
muokkaaIdo
muokkaaSubstantiivi
muokkaaavo (yksikön akkusatiivi avon; monikko avi, monikon akkusatiivi avin)