bailut
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaabailut (1) (monikollinen)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈbɑi̯lut̪/
- tavutus: bai‧lut
Taivutus
muokkaaTaivutus (yleiskielessä) | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | bailut |
genetiivi | – | bailujen |
partitiivi | – | bailuja |
akkusatiivi | –; – |
bailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | bailuissa |
elatiivi | – | bailuista |
illatiivi | – | bailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | bailuilla |
ablatiivi | – | bailuilta |
allatiivi | – | bailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | bailuina |
translatiivi | – | bailuiksi |
abessiivi | – | bailuitta |
instruktiivi | – | bailuin |
komitatiivi | – | bailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | bailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta bal ’tanssiaiset’ < ranskan baler/baller ’tanssia’[1]
1910-luvulta tansseista ja varsinkin koulussa pidetyistä juhlista; merkitys ’kotihipat’ 1920-luvulta[2]
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangi 1930-luvulla Kotus-blogi. 31.3.2017. Kotus. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.