Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

banaalius (40)[1]

  1. se, että on banaali

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbɑnɑːˌlius/ tai /ˈbɑnɑːliu̯s/
  • tavutus: ba‧naa‧li‧us / ba‧naa‧lius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi banaalius banaaliudet
genetiivi banaaliuden banaaliuksien
partitiivi banaaliutta banaaliuksia
akkusatiivi banaalius;
banaaliuden
banaaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi banaaliudessa banaaliuksissa
elatiivi banaaliudesta banaaliuksista
illatiivi banaaliuteen banaaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi banaaliudella banaaliuksilla
ablatiivi banaaliudelta banaaliuksilta
allatiivi banaaliudelle banaaliuksille
muut sijamuodot
essiivi banaaliutena banaaliuksina
translatiivi banaaliudeksi banaaliuksiksi
abessiivi banaaliudetta banaaliuksitta
instruktiivi banaaliuksin
komitatiivi banaaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo banaaliude-
vahva vartalo banaaliute-
konsonantti-
vartalo
banaaliut-

Etymologia muokkaa

sanan banaali vartalosta banaali- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40