behaviorismi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- Psykologian äärimmäisuunta käyttäytymisestä, joka rajoittuu tutkimaan ulkoapäin todettavaa käyttäytymistä. Tutkimusmenetelmä tekee päätelmät sielullisista ilmiöistä ulkoisen käyttäytymisen ja myös fysiologisten prosessien perusteella.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | behaviorismi | behaviorismit |
genetiivi | behaviorismin | behaviorismien (behaviorismein) |
partitiivi | behaviorismia | behaviorismeja |
akkusatiivi | behaviorismi; behaviorismin |
behaviorismit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | behaviorismissa | behaviorismeissa |
elatiivi | behaviorismista | behaviorismeista |
illatiivi | behaviorismiin | behaviorismeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | behaviorismilla | behaviorismeilla |
ablatiivi | behaviorismilta | behaviorismeilta |
allatiivi | behaviorismille | behaviorismeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | behaviorismina | behaviorismeina |
translatiivi | behaviorismiksi | behaviorismeiksi |
abessiivi | behaviorismitta | behaviorismeitta |
instruktiivi | – | behaviorismein |
komitatiivi | – | behaviorismeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | behaviorismi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- behaviorismi Kielitoimiston sanakirjassa
- behaviorismi Tieteen termipankissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5