bifurkaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaabifurkaatio (3)
- (maantiede) kahtaannejuoksu, veden laskeminen, esim. järvestä, kahteen eri paikkaan
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | bifurkaatio | bifurkaatiot |
genetiivi | bifurkaation | bifurkaatioiden bifurkaatioitten |
partitiivi | bifurkaatiota | bifurkaatioita |
akkusatiivi | bifurkaatio; bifurkaation |
bifurkaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | bifurkaatiossa | bifurkaatioissa |
elatiivi | bifurkaatiosta | bifurkaatioista |
illatiivi | bifurkaatioon | bifurkaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | bifurkaatiolla | bifurkaatioilla |
ablatiivi | bifurkaatiolta | bifurkaatioilta |
allatiivi | bifurkaatiolle | bifurkaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | bifurkaationa | bifurkaatioina |
translatiivi | bifurkaatioksi | bifurkaatioiksi |
abessiivi | bifurkaatiotta | bifurkaatioitta |
instruktiivi | – | bifurkaatioin |
komitatiivi | – | bifurkaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | bifurkaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kahtaannejuoksu, veden laskeminen, esim. järvestä, kahteen eri paikkaan
|
Aiheesta muualla
muokkaa- bifurkaatio Tieteen termipankissa