Wikipedia
Katso artikkeli Bingo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 

Interjektio

muokkaa

bingo

  1. (arkikieltä) oikeaan osunut arvaus tai valinta, täysosuma
    Bingo!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈbiŋːo/
  • tavutus: bin‧go

Substantiivi

muokkaa

bingo (1)

  1. onnenpeli, jossa arvotaan esiin osa ennalta määrätyistä numeroista ja niistä pelaajan täytyy voittaakseen saada muodostumaan säännöissä määrätty kuvio
    Kävitkö eilen taas pelailemassa bingoa?

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bingo bingot
genetiivi bingon bingojen
partitiivi bingoa bingoja
akkusatiivi bingo;
bingon
bingot
sisäpaikallissijat
inessiivi bingossa bingoissa
elatiivi bingosta bingoista
illatiivi bingoon bingoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bingolla bingoilla
ablatiivi bingolta bingoilta
allatiivi bingolle bingoille
muut sijamuodot
essiivi bingona bingoina
translatiivi bingoksi bingoiksi
abessiivi bingotta bingoitta
instruktiivi bingoin
komitatiivi bingoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bingo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • bingo Kielitoimiston sanakirjassa