bingo
Suomi
muokkaaInterjektio
muokkaabingo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈbiŋːo/
- tavutus: bin‧go
Substantiivi
muokkaabingo (1)
- onnenpeli, jossa arvotaan esiin osa ennalta määrätyistä numeroista ja niistä pelaajan täytyy voittaakseen saada muodostumaan säännöissä määrätty kuvio
- Kävitkö eilen taas pelailemassa bingoa?
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | bingo | bingot |
genetiivi | bingon | bingojen |
partitiivi | bingoa | bingoja |
akkusatiivi | bingo; bingon |
bingot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | bingossa | bingoissa |
elatiivi | bingosta | bingoista |
illatiivi | bingoon | bingoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | bingolla | bingoilla |
ablatiivi | bingolta | bingoilta |
allatiivi | bingolle | bingoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | bingona | bingoina |
translatiivi | bingoksi | bingoiksi |
abessiivi | bingotta | bingoitta |
instruktiivi | – | bingoin |
komitatiivi | – | bingoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | bingo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: bingota
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- bingo Kielitoimiston sanakirjassa