bingo
Suomi muokkaa
Interjektio muokkaa
bingo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈbiŋːo/
- tavutus: bin‧go
Substantiivi muokkaa
bingo (1)
- onnenpeli, jossa arvotaan esiin osa ennalta määrätyistä numeroista ja niistä pelaajan täytyy voittaakseen saada muodostumaan säännöissä määrätty kuvio
- Kävitkö eilen taas pelailemassa bingoa?
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | bingo | bingot |
| genetiivi | bingon | bingojen |
| partitiivi | bingoa | bingoja |
| akkusatiivi | bingo; bingon |
bingot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | bingossa | bingoissa |
| elatiivi | bingosta | bingoista |
| illatiivi | bingoon | bingoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | bingolla | bingoilla |
| ablatiivi | bingolta | bingoilta |
| allatiivi | bingolle | bingoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | bingona | bingoina |
| translatiivi | bingoksi | bingoiksi |
| abessiivi | bingotta | bingoitta |
| instruktiivi | – | bingoin |
| komitatiivi | – | bingoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | bingo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: bingota
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- bingo Kielitoimiston sanakirjassa