Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

britti (5)

  1. Isossa-Britanniassa asuneen kelttiläisen heimon jäsen, joista n. 400-luvulla Bretagneen muuttaneet ovat bretonien esivanhempia
  2. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, brittiläinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbrit̪ːi/
  • tavutus: brit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi britti britit
genetiivi britin brittien
(brittein)
partitiivi brittiä brittejä
akkusatiivi britti;
britin
britit
sisäpaikallissijat
inessiivi britissä briteissä
elatiivi britistä briteistä
illatiivi brittiin britteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi britillä briteillä
ablatiivi britiltä briteiltä
allatiivi britille briteille
muut sijamuodot
essiivi brittinä britteinä
translatiivi britiksi briteiksi
abessiivi britittä briteittä
instruktiivi britein
komitatiivi britteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo briti-
vahva vartalo britti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • britti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 315. Artikkelin verkkoversio.