britti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaabritti (5)
- Isossa-Britanniassa asuneen kelttiläisen heimon jäsen, joista n. 400-luvulla Bretagneen muuttaneet ovat bretonien esivanhempia
- Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, brittiläinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈbrit̪ːi/
- tavutus: brit‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | britti | britit |
genetiivi | britin | brittien (brittein) |
partitiivi | brittiä | brittejä |
akkusatiivi | britti; britin |
britit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | britissä | briteissä |
elatiivi | britistä | briteistä |
illatiivi | brittiin | britteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | britillä | briteillä |
ablatiivi | britiltä | briteiltä |
allatiivi | britille | briteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | brittinä | britteinä |
translatiivi | britiksi | briteiksi |
abessiivi | britittä | briteittä |
instruktiivi | – | britein |
komitatiivi | – | britteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | briti- | |
vahva vartalo | britti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaenglantilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. kelttiheimon jäsen
|
2. nykyinen Ison-Britannian asukas
|
Aiheesta muualla
muokkaa- britti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 315. Artikkelin verkkoversio.