Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bulimia (12)[1]

  1. (psykiatria) syömishäiriöihin luokiteltava mielenterveyden ongelma, jolle ovat tyypillisiä ahmimiskohtaukset ja ahmitun ruoan itse aiheutettu oksentaminen, paastoaminen tai liiallinen liikunta; bulimia nervosa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbuliˌmiɑ/
  • tavutus: bu‧li‧mi‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bulimia bulimiat
genetiivi bulimian bulimioiden
bulimioitten
(bulimiain)
partitiivi bulimiaa bulimioita
akkusatiivi bulimia;
bulimian
bulimiat
sisäpaikallissijat
inessiivi bulimiassa bulimioissa
elatiivi bulimiasta bulimioista
illatiivi bulimiaan bulimioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bulimialla bulimioilla
ablatiivi bulimialta bulimioilta
allatiivi bulimialle bulimioille
muut sijamuodot
essiivi bulimiana bulimioina
translatiivi bulimiaksi bulimioiksi
abessiivi bulimiatta bulimioitta
instruktiivi bulimioin
komitatiivi bulimioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bulimia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • bulimia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12