cancelloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaacancelloiminen (38)
- teonnimi verbistä cancelloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | cancelloiminen | cancelloimiset |
genetiivi | cancelloimisen | cancelloimisten cancelloimisien |
partitiivi | cancelloimista | cancelloimisia |
akkusatiivi | cancelloiminen; cancelloimisen |
cancelloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | cancelloimisessa | cancelloimisissa |
elatiivi | cancelloimisesta | cancelloimisista |
illatiivi | cancelloimiseen | cancelloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | cancelloimisella | cancelloimisilla |
ablatiivi | cancelloimiselta | cancelloimisilta |
allatiivi | cancelloimiselle | cancelloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | cancelloimisena (cancelloimisna) |
cancelloimisina |
translatiivi | cancelloimiseksi | cancelloimisiksi |
abessiivi | cancelloimisetta | cancelloimisitta |
instruktiivi | – | cancelloimisin |
komitatiivi | – | cancelloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | cancelloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
cancelloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi cancelloida + johdin -minen