chillaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaachillaaminen (38)
- teonnimi verbistä chillata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | chillaaminen | chillaamiset |
| genetiivi | chillaamisen | chillaamisten chillaamisien |
| partitiivi | chillaamista | chillaamisia |
| akkusatiivi | chillaaminen; chillaamisen |
chillaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | chillaamisessa | chillaamisissa |
| elatiivi | chillaamisesta | chillaamisista |
| illatiivi | chillaamiseen | chillaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | chillaamisella | chillaamisilla |
| ablatiivi | chillaamiselta | chillaamisilta |
| allatiivi | chillaamiselle | chillaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | chillaamisena (chillaamisna) |
chillaamisina |
| translatiivi | chillaamiseksi | chillaamisiksi |
| abessiivi | chillaamisetta | chillaamisitta |
| instruktiivi | – | chillaamisin |
| komitatiivi | – | chillaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | chillaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
chillaamis- | |