conga
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
conga (10)
- kuubalaisperäinen korkea ja kapea rumpu, joita soitetaan yleensä kahden tai kolmen ryhmissä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoŋːɑ/
- tavutus: con‧ga
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | conga | congat |
| genetiivi | congan | congien (congain) |
| partitiivi | congaa | congia |
| akkusatiivi | conga; congan |
congat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | congassa | congissa |
| elatiivi | congasta | congista |
| illatiivi | congaan | congiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | congalla | congilla |
| ablatiivi | congalta | congilta |
| allatiivi | congalle | congille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | congana | congina |
| translatiivi | congaksi | congiksi |
| abessiivi | congatta | congitta |
| instruktiivi | – | congin |
| komitatiivi | – | congine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | conga- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |