Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

demagnetointi (5-J)[1]

  1. (fysiikka) pysyvästi magneettisen kappaleen tekeminen magneetittomaksi.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi demagnetointi demagnetoinnit
genetiivi demagnetoinnin demagnetointien
(demagnetointein)
partitiivi demagnetointia demagnetointeja
akkusatiivi demagnetointi;
demagnetoinnin
demagnetoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi demagnetoinnissa demagnetoinneissa
elatiivi demagnetoinnista demagnetoinneista
illatiivi demagnetointiin demagnetointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi demagnetoinnilla demagnetoinneilla
ablatiivi demagnetoinnilta demagnetoinneilta
allatiivi demagnetoinnille demagnetoinneille
muut sijamuodot
essiivi demagnetointina demagnetointeina
translatiivi demagnetoinniksi demagnetoinneiksi
abessiivi demagnetoinnitta demagnetoinneitta
instruktiivi demagnetoinnein
komitatiivi demagnetointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo demagnetoinni-
vahva vartalo demagnetointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J