Substantiivi

muokkaa

demagnetointi (5-J)[1]

  1. (fysiikka) pysyvästi magneettisen kappaleen tekeminen magneetittomaksi.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi demagnetointi demagnetoinnit
genetiivi demagnetoinnin demagnetointien
(demagnetointein)
partitiivi demagnetointia demagnetointeja
akkusatiivi demagnetointi;
demagnetoinnin
demagnetoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi demagnetoinnissa demagnetoinneissa
elatiivi demagnetoinnista demagnetoinneista
illatiivi demagnetointiin demagnetointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi demagnetoinnilla demagnetoinneilla
ablatiivi demagnetoinnilta demagnetoinneilta
allatiivi demagnetoinnille demagnetoinneille
muut sijamuodot
essiivi demagnetointina demagnetointeina
translatiivi demagnetoinniksi demagnetoinneiksi
abessiivi demagnetoinnitta demagnetoinneitta
instruktiivi demagnetoinnein
komitatiivi demagnetointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo demagnetoinni-
vahva vartalo demagnetointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J