dendrofiili
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
dendrofiili (5)
- henkilö, jonka seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu puihin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dendrofiili | dendrofiilit |
| genetiivi | dendrofiilin | dendrofiilien, (dendrofiilein) |
| partitiivi | dendrofiilia, dendrofiiliä | dendrofiileja, dendrofiilejä |
| akkusatiivi | dendrofiili; dendrofiilin | dendrofiilit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dendrofiilissa, dendrofiilissä | dendrofiileissa, dendrofiileissä |
| elatiivi | dendrofiilista, dendrofiilistä | dendrofiileista, dendrofiileistä |
| illatiivi | dendrofiiliin | dendrofiileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dendrofiililla, dendrofiilillä | dendrofiileilla, dendrofiileillä |
| ablatiivi | dendrofiililta, dendrofiililtä | dendrofiileilta, dendrofiileiltä |
| allatiivi | dendrofiilille | dendrofiileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dendrofiilina, dendrofiilinä | dendrofiileina, dendrofiileinä |
| translatiivi | dendrofiiliksi | dendrofiileiksi |
| abessiivi | dendrofiilitta, dendrofiilittä | dendrofiileitta, dendrofiileittä |
| instruktiivi | – | dendrofiilein |
| komitatiivi | – | dendrofiileine- + omistusliite |