derivointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se kun derivoidaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈderiˌʋoi̯nt̪i/
- tavutus: de‧ri‧voin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | derivointi | derivoinnit |
| genetiivi | derivoinnin | derivointien (derivointein) |
| partitiivi | derivointia | derivointeja |
| akkusatiivi | derivointi; derivoinnin |
derivoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | derivoinnissa | derivoinneissa |
| elatiivi | derivoinnista | derivoinneista |
| illatiivi | derivointiin | derivointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | derivoinnilla | derivoinneilla |
| ablatiivi | derivoinnilta | derivoinneilta |
| allatiivi | derivoinnille | derivoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | derivointina | derivointeina |
| translatiivi | derivoinniksi | derivoinneiksi |
| abessiivi | derivoinnitta | derivoinneitta |
| instruktiivi | – | derivoinnein |
| komitatiivi | – | derivointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | derivoinni- | |
| vahva vartalo | derivointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se kun derivoidaan
|
Aiheesta muualla
muokkaa- derivointi Kielitoimiston sanakirjassa