Substantiivi

muokkaa

despootti (5-C) (monikko despootit)

  1. hirmuvaltias, itsevaltias
  2. (historia) Bysantin valtakunnan kruununperijän arvonimi, myöhemmin eräiden vasallivaltioiden hallitsijoille annettu arvonimi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdespoːt̪ːi/
  • tavutus: des‧poot‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi despootti despootit
genetiivi despootin despoottien
(despoottein)
partitiivi despoottia despootteja
akkusatiivi despootti;
despootin
despootit
sisäpaikallissijat
inessiivi despootissa despooteissa
elatiivi despootista despooteista
illatiivi despoottiin despootteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi despootilla despooteilla
ablatiivi despootilta despooteilta
allatiivi despootille despooteille
muut sijamuodot
essiivi despoottina despootteina
translatiivi despootiksi despooteiksi
abessiivi despootitta despooteitta
instruktiivi despootein
komitatiivi despootteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo despooti-
vahva vartalo despootti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • muinaiskreikan δεσπότης ‎(despótēs), "herra" << indoeurooppalainen *déms pótis, "talon isäntä"

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa