SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

despotia (12)

  1. valtionhallinto, jossa hallitsijan (tai hallitsevan ryhmän) tahto on täysin määräävä, rajattoman mielivaltainen, absoluuttisen itsevaltainen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈdespoˌt̪iɑ/
  • tavutus: des‧po‧ti‧a

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi despotia despotiat
genetiivi despotian despotioiden
despotioitten
(despotiain)
partitiivi despotiaa despotioita
akkusatiivi despotia;
despotian
despotiat
sisäpaikallissijat
inessiivi despotiassa despotioissa
elatiivi despotiasta despotioista
illatiivi despotiaan despotioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi despotialla despotioilla
ablatiivi despotialta despotioilta
allatiivi despotialle despotioille
muut sijamuodot
essiivi despotiana despotioina
translatiivi despotiaksi despotioiksi
abessiivi despotiatta despotioitta
instruktiivi despotioin
komitatiivi despotioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo despotia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-