Substantiivi

muokkaa

diagnostiikka (9-A)[1]

  1. (lääketiede) taudinmääritysoppi
  2. ongelman määritys tietoteknisesti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdiɑgˌnost̪iːkːɑ/
  • tavutus: di‧ag‧nos‧tiik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diagnostiikka diagnostiikat
genetiivi diagnostiikan diagnostiikkojen
(diagnostiikkain)
partitiivi diagnostiikkaa diagnostiikkoja
akkusatiivi diagnostiikka;
diagnostiikan
diagnostiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi diagnostiikassa diagnostiikoissa
elatiivi diagnostiikasta diagnostiikoista
illatiivi diagnostiikkaan diagnostiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diagnostiikalla diagnostiikoilla
ablatiivi diagnostiikalta diagnostiikoilta
allatiivi diagnostiikalle diagnostiikoille
muut sijamuodot
essiivi diagnostiikkana diagnostiikkoina
translatiivi diagnostiikaksi diagnostiikoiksi
abessiivi diagnostiikatta diagnostiikoitta
instruktiivi diagnostiikoin
komitatiivi diagnostiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo diagnostiika-
vahva vartalo diagnostiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

röntgendiagnostiikka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A