Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

diagnostisuus (40)

  1. se, että on diagnostinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈdiɑgˌnost̪isuːs/
  • tavutus: di‧ag‧nos‧ti‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diagnostisuus diagnostisuudet
genetiivi diagnostisuuden diagnostisuuksien
partitiivi diagnostisuutta diagnostisuuksia
akkusatiivi diagnostisuus;
diagnostisuuden
diagnostisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi diagnostisuudessa diagnostisuuksissa
elatiivi diagnostisuudesta diagnostisuuksista
illatiivi diagnostisuuteen diagnostisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi diagnostisuudella diagnostisuuksilla
ablatiivi diagnostisuudelta diagnostisuuksilta
allatiivi diagnostisuudelle diagnostisuuksille
muut sijamuodot
essiivi diagnostisuutena diagnostisuuksina
translatiivi diagnostisuudeksi diagnostisuuksiksi
abessiivi diagnostisuudetta diagnostisuuksitta
instruktiivi diagnostisuuksin
komitatiivi diagnostisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo diagnostisuude-
vahva vartalo diagnostisuute-
konsonantti-
vartalo
diagnostisuut-

Etymologia muokkaa

sanan diagnostinen vartalosta diagnostis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa