Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

diagonaali (5)

  1. (geometria) (risti)lävistäjä, muu vino viiva tai linja
  2. (shakki) shakkilaudan vinolinja pelilaudalla esimerkiksi kulmasta kulmaan; viistoliike
    Lähetit on hyvä sijoittaa pitkille, avoimille diagonaaleille keskustaan, jolloin niillä on eniten liikkumatilaa ja ne voivat hallita useampia ruutuja kuin nurkassa.
  3. diagonaalikangas, yleinen miesten päällysvaatekangas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈdiɑgo̞ˌnɑːli]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diagonaali diagonaalit
genetiivi diagonaalin diagonaalien
(diagonaalein)
partitiivi diagonaalia diagonaaleja
akkusatiivi diagonaali;
diagonaalin
diagonaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi diagonaalissa diagonaaleissa
elatiivi diagonaalista diagonaaleista
illatiivi diagonaaliin diagonaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diagonaalilla diagonaaleilla
ablatiivi diagonaalilta diagonaaleilta
allatiivi diagonaalille diagonaaleille
muut sijamuodot
essiivi diagonaalina diagonaaleina
translatiivi diagonaaliksi diagonaaleiksi
abessiivi diagonaalitta diagonaaleitta
instruktiivi diagonaalein
komitatiivi diagonaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo diagonaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

diagonaali

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta diagonaal
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta diagonaal
  3. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta diagonaal