didyymi

Suomi

Substantiivi

didyymi (5)

(vanhentunut) neodyymin ja praseodyymin seos, jota pidettiin aiemmin alkuaineena (tunnus Di)
(vanhentunut) neodyymi
(vanhentunut) praseodyymi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	didyymi	didyymit
genetiivi	didyymin	didyymien (didyymein)
partitiivi	didyymiä	didyymejä
akkusatiivi	didyymi; didyymin	didyymit
sisäpaikallissijat
inessiivi	didyymissä	didyymeissä
elatiivi	didyymistä	didyymeistä
illatiivi	didyymiin	didyymeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	didyymillä	didyymeillä
ablatiivi	didyymiltä	didyymeiltä
allatiivi	didyymille	didyymeille
muut sijamuodot
essiivi	didyyminä	didyymeinä
translatiivi	didyymiksi	didyymeiksi
abessiivi	didyymittä	didyymeittä
instruktiivi	–	didyymein
komitatiivi	–	didyymeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	didyymi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. neodyymi ja praseodyymi

englanti: didymium

Lähteet

Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta. Terminfo, 1993, nro 4, s. 12. Artikkelin verkkoversio (PDF).

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=didyymi&oldid=3921884”