diiva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
diiva (9)
- (arkikieltä) diivamainen, diivaileva; keikaroiva, snobistinen
- Se on niin diiva jätkä, että semmoseen harva nainenkaan pystyy.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdiːʋɑ/
- tavutus: dii‧va
Substantiivi muokkaa
- juhlittu ja palvottu oopperalaulajatar
- suuruudestaan tietoinen näyttelijätär tai laulaja, omanarvontuntoinen tähti; (laajemmin) tärkeilevä henkilö, varsinkin nainen
- snobi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diiva | diivat |
| genetiivi | diivan | diivojen (diivain) |
| partitiivi | diivaa | diivoja |
| akkusatiivi | diiva; diivan |
diivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diivassa | diivoissa |
| elatiivi | diivasta | diivoista |
| illatiivi | diivaan | diivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diivalla | diivoilla |
| ablatiivi | diivalta | diivoilta |
| allatiivi | diivalle | diivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diivana | diivoina |
| translatiivi | diivaksi | diivoiksi |
| abessiivi | diivatta | diivoitta |
| instruktiivi | – | diivoin |
| komitatiivi | – | diivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diiva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- diiva Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9