Substantiivi

muokkaa

diivailu (2)

  1. diivaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdiːʋɑi̯lu/
  • tavutus: dii‧vai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diivailu diivailut
genetiivi diivailun diivailujen
diivailuiden
diivailuitten
partitiivi diivailua diivailuita
diivailuja
akkusatiivi diivailu;
diivailun
diivailut
sisäpaikallissijat
inessiivi diivailussa diivailuissa
elatiivi diivailusta diivailuista
illatiivi diivailuun diivailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diivailulla diivailuilla
ablatiivi diivailulta diivailuilta
allatiivi diivailulle diivailuille
muut sijamuodot
essiivi diivailuna diivailuina
translatiivi diivailuksi diivailuiksi
abessiivi diivailutta diivailuitta
instruktiivi diivailuin
komitatiivi diivailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo diivailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi diivailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa