diktio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
diktio (3)
- lausuntatapa, ääntämys
- kirjoitustapa
- Tekstin diktio on ilmeikästä ja selkeää, ja runojen ja musiikin välinen yhteys intensiivinen.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | diktio | diktiot |
genetiivi | diktion | diktioiden diktioitten |
partitiivi | diktiota | diktioita |
akkusatiivi | diktio; diktion |
diktiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | diktiossa | diktioissa |
elatiivi | diktiosta | diktioista |
illatiivi | diktioon | diktioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | diktiolla | diktioilla |
ablatiivi | diktiolta | diktioilta |
allatiivi | diktiolle | diktioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | diktiona | diktioina |
translatiivi | diktioksi | diktioiksi |
abessiivi | diktiotta | diktioitta |
instruktiivi | – | diktioin |
komitatiivi | – | diktioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | diktio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. sanavalinta, ilmaisutyyli
|
Aiheesta muualla muokkaa
- diktio Tieteen termipankissa