Substantiivi

muokkaa

diletantti (5-C)

  1. harrastelija, erityisesti tieteissä ja taiteissa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdileˌt̪ɑnt̪ːi/, [ˈdile̞ˌt̪ɑ̝n̪t̪ːi]
  • tavutus: di‧le‧tant‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diletantti diletantit
genetiivi diletantin diletanttien
(diletanttein)
partitiivi diletanttia diletantteja
akkusatiivi diletantti;
diletantin
diletantit
sisäpaikallissijat
inessiivi diletantissa diletanteissa
elatiivi diletantista diletanteista
illatiivi diletanttiin diletantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diletantilla diletanteilla
ablatiivi diletantilta diletanteilta
allatiivi diletantille diletanteille
muut sijamuodot
essiivi diletanttina diletantteina
translatiivi diletantiksi diletanteiksi
abessiivi diletantitta diletanteitta
instruktiivi diletantein
komitatiivi diletantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo diletanti-
vahva vartalo diletantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  1. Manninen, Antero: Sivistyssanasto (Tiedon Portaat 1, WSOY 1966)