diletantti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- harrastelija, erityisesti tieteissä ja taiteissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈdileˌt̪ɑnt̪ːi/, [ˈdile̞ˌt̪ɑ̝n̪t̪ːi]
- tavutus: di‧le‧tant‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | diletantti | diletantit |
genetiivi | diletantin | diletanttien (diletanttein) |
partitiivi | diletanttia | diletantteja |
akkusatiivi | diletantti; diletantin |
diletantit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | diletantissa | diletanteissa |
elatiivi | diletantista | diletanteista |
illatiivi | diletanttiin | diletantteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | diletantilla | diletanteilla |
ablatiivi | diletantilta | diletanteilta |
allatiivi | diletantille | diletanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | diletanttina | diletantteina |
translatiivi | diletantiksi | diletanteiksi |
abessiivi | diletantitta | diletanteitta |
instruktiivi | – | diletantein |
komitatiivi | – | diletantteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | diletanti- | |
vahva vartalo | diletantti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. harrastelija, erityisesti tieteissä ja taiteissa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaEtymologia
muokkaa- dilettante (italia)[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- diletantti Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Manninen, Antero: Sivistyssanasto (Tiedon Portaat 1, WSOY 1966)