diplomatia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
diplomatia (12)
- kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa tai valtioviisaus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diplomatia | diplomatiat |
| genetiivi | diplomatian | diplomatioiden diplomatioitten (diplomatiain) |
| partitiivi | diplomatiaa | diplomatioita |
| akkusatiivi | diplomatia; diplomatian |
diplomatiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diplomatiassa | diplomatioissa |
| elatiivi | diplomatiasta | diplomatioista |
| illatiivi | diplomatiaan | diplomatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diplomatialla | diplomatioilla |
| ablatiivi | diplomatialta | diplomatioilta |
| allatiivi | diplomatialle | diplomatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diplomatiana | diplomatioina |
| translatiivi | diplomatiaksi | diplomatioiksi |
| abessiivi | diplomatiatta | diplomatioitta |
| instruktiivi | – | diplomatioin |
| komitatiivi | – | diplomatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diplomatia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
kreikan kielestä
Käännökset muokkaa
1. kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa tai valtioviisaus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
sukkuladiplomatia, tykkivenediplomatia
Aiheesta muualla muokkaa
- diplomatia Kielitoimiston sanakirjassa