dislokaatio

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

dislokaatio (3)

  1. siirtyminen, siirtymä
  2. geologisen maankuoren poimuttumisen, laskeutumisen tai liikkumisen tuloksena syntynyt siirros
  3. lääketieteellinen paikaltaan siirtyminen, sijoiltaanmeno, virheasento (luunmurtumat, nyrjähdykset yms.).
  4. viivamainen tai nauhamainen kidevirhe

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dislokaatio dislokaatiot
genetiivi dislokaation dislokaatioiden
dislokaatioitten
partitiivi dislokaatiota dislokaatioita
akkusatiivi dislokaatio;
dislokaation
dislokaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi dislokaatiossa dislokaatioissa
elatiivi dislokaatiosta dislokaatioista
illatiivi dislokaatioon dislokaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dislokaatiolla dislokaatioilla
ablatiivi dislokaatiolta dislokaatioilta
allatiivi dislokaatiolle dislokaatioille
muut sijamuodot
essiivi dislokaationa dislokaatioina
translatiivi dislokaatioksi dislokaatioiksi
abessiivi dislokaatiotta dislokaatioitta
instruktiivi dislokaatioin
komitatiivi dislokaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dislokaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muuallaMuokkaa