dislokaatio

Suomi muokkaa

dislokaatio (3)

siirtyminen, siirtymä
(geologia) maankuoren poimuttumisen, laskeutumisen tai liikkumisen tuloksena syntynyt siirros
(lääketiede) paikaltaan siirtyminen, sijoiltaanmeno, virheasento (luunmurtumat, nyrjähdykset yms.)
(kideoppi) viivamainen tai nauhamainen kidevirhe

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dislokaatio	dislokaatiot
genetiivi	dislokaation	dislokaatioiden dislokaatioitten
partitiivi	dislokaatiota	dislokaatioita
akkusatiivi	dislokaatio; dislokaation	dislokaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	dislokaatiossa	dislokaatioissa
elatiivi	dislokaatiosta	dislokaatioista
illatiivi	dislokaatioon	dislokaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dislokaatiolla	dislokaatioilla
ablatiivi	dislokaatiolta	dislokaatioilta
allatiivi	dislokaatiolle	dislokaatioille
muut sijamuodot
essiivi	dislokaationa	dislokaatioina
translatiivi	dislokaatioksi	dislokaatioiksi
abessiivi	dislokaatiotta	dislokaatioitta
instruktiivi	–	dislokaatioin
komitatiivi	–	dislokaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	dislokaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-