dissaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaadissaaminen (38)
- teonnimi verbistä dissata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dissaaminen | dissaamiset |
| genetiivi | dissaamisen | dissaamisten dissaamisien |
| partitiivi | dissaamista | dissaamisia |
| akkusatiivi | dissaaminen; dissaamisen |
dissaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dissaamisessa | dissaamisissa |
| elatiivi | dissaamisesta | dissaamisista |
| illatiivi | dissaamiseen | dissaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dissaamisella | dissaamisilla |
| ablatiivi | dissaamiselta | dissaamisilta |
| allatiivi | dissaamiselle | dissaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dissaamisena (dissaamisna) |
dissaamisina |
| translatiivi | dissaamiseksi | dissaamisiksi |
| abessiivi | dissaamisetta | dissaamisitta |
| instruktiivi | – | dissaamisin |
| komitatiivi | – | dissaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dissaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
dissaamis- | |