dissidentti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈdisːiˌdent̪ːi/
- tavutus: dis‧si‧dent‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dissidentti | dissidentit |
genetiivi | dissidentin | dissidenttien (dissidenttein) |
partitiivi | dissidenttiä | dissidenttejä |
akkusatiivi | dissidentti; dissidentin |
dissidentit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dissidentissä | dissidenteissä |
elatiivi | dissidentistä | dissidenteistä |
illatiivi | dissidenttiin | dissidentteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dissidentillä | dissidenteillä |
ablatiivi | dissidentiltä | dissidenteiltä |
allatiivi | dissidentille | dissidenteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dissidenttinä | dissidentteinä |
translatiivi | dissidentiksi | dissidenteiksi |
abessiivi | dissidentittä | dissidenteittä |
instruktiivi | – | dissidentein |
komitatiivi | – | dissidentteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | dissidenti- | |
vahva vartalo | dissidentti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaalatinan kielestä
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- dissidentti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C