duurikolmisointu

Suomi

duurikolmisointu (1-J)

(musiikki) duuriasteikon sointu, joka sisältää toonikan, mediantin ja dominantin
Cis-duurin duurikolmisointu on Cis-Eis-Gis.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	duurikolmisointu	duurikolmisoinnut
genetiivi	duurikolmisoinnun	duurikolmisointujen
partitiivi	duurikolmisointua	duurikolmisointuja
akkusatiivi	duurikolmisointu; duurikolmisoinnun	duurikolmisoinnut
sisäpaikallissijat
inessiivi	duurikolmisoinnussa	duurikolmisoinnuissa
elatiivi	duurikolmisoinnusta	duurikolmisoinnuista
illatiivi	duurikolmisointuun	duurikolmisointuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	duurikolmisoinnulla	duurikolmisoinnuilla
ablatiivi	duurikolmisoinnulta	duurikolmisoinnuilta
allatiivi	duurikolmisoinnulle	duurikolmisoinnuille
muut sijamuodot
essiivi	duurikolmisointuna	duurikolmisointuina
translatiivi	duurikolmisoinnuksi	duurikolmisoinnuiksi
abessiivi	duurikolmisoinnutta	duurikolmisoinnuitta
instruktiivi	–	duurikolmisoinnuin
komitatiivi	–	duurikolmisointuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	duurikolmisoinnu-
vahva vartalo	duurikolmisointu-
konsonantti- vartalo	-

1. sointu