Wikipedia
Katso artikkeli Dynamiitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

dynamiitti (5-C)[1]

  1. räjähdysaine, joka koostuu massaan imeytetystä nitroglyserolista tai nitroglykolista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdynɑˌmiːt̪ːi/
  • tavutus: dy‧na‧miit‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dynamiitti dynamiitit
genetiivi dynamiitin dynamiittien
(dynamiittein)
partitiivi dynamiittia dynamiitteja
akkusatiivi dynamiitti;
dynamiitin
dynamiitit
sisäpaikallissijat
inessiivi dynamiitissa dynamiiteissa
elatiivi dynamiitista dynamiiteista
illatiivi dynamiittiin dynamiitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dynamiitilla dynamiiteilla
ablatiivi dynamiitilta dynamiiteilta
allatiivi dynamiitille dynamiiteille
muut sijamuodot
essiivi dynamiittina dynamiitteina
translatiivi dynamiitiksi dynamiiteiksi
abessiivi dynamiititta dynamiiteitta
instruktiivi dynamiitein
komitatiivi dynamiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo dynamiiti-
vahva vartalo dynamiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana on aineen keksijän Alfred Nobelin sepittämä oppitekoinen uudissana. Sen vartalona on kreikan sana dynamis, 'voima' ja johtimena aineiden nimissä yleinen -it. Keksintö tehtiin 1866 ja sana on ollut käytössä ainakin jo 1867, jolloin keksintö patentoitiin ja ainetta alettiin myydä ulkomaille. Suomalaiseen sanakirjaan sana pääsi 1883. Suomen puhekielessä siitä on käytetty muunnelmia tinameeti, tinamentti, tynamentti, tynämentti ja tynämiiti, sillä sanan alussa oleva d ja vokaalisoinnun säännönmukaisuutta rikkova yhdistelmä y-a ovat olleet vaikeita ääntää.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

dynamiittipanos, dynamiittipötky, dynamiittipötkö

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 99. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.