Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

dysleksia (12)

  1. lukihäiriö, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dysleksia dysleksiat
genetiivi dysleksian dysleksioiden
dysleksioitten
(dysleksiain)
partitiivi dysleksiaa dysleksioita
akkusatiivi dysleksia;
dysleksian
dysleksiat
sisäpaikallissijat
inessiivi dysleksiassa dysleksioissa
elatiivi dysleksiasta dysleksioista
illatiivi dysleksiaan dysleksioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dysleksialla dysleksioilla
ablatiivi dysleksialta dysleksioilta
allatiivi dysleksialle dysleksioille
muut sijamuodot
essiivi dysleksiana dysleksioina
translatiivi dysleksiaksi dysleksioiksi
abessiivi dysleksiatta dysleksioitta
instruktiivi dysleksioin
komitatiivi dysleksioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dysleksia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

muinaiskreikan dys- + -leksia, merkitsee lukemisen vaikeutta.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa