dyykkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaadyykkaaminen (38)
- teonnimi verbistä dyykata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dyykkaaminen | dyykkaamiset |
genetiivi | dyykkaamisen | dyykkaamisten dyykkaamisien |
partitiivi | dyykkaamista | dyykkaamisia |
akkusatiivi | dyykkaaminen; dyykkaamisen |
dyykkaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dyykkaamisessa | dyykkaamisissa |
elatiivi | dyykkaamisesta | dyykkaamisista |
illatiivi | dyykkaamiseen | dyykkaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dyykkaamisella | dyykkaamisilla |
ablatiivi | dyykkaamiselta | dyykkaamisilta |
allatiivi | dyykkaamiselle | dyykkaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dyykkaamisena (dyykkaamisna) |
dyykkaamisina |
translatiivi | dyykkaamiseksi | dyykkaamisiksi |
abessiivi | dyykkaamisetta | dyykkaamisitta |
instruktiivi | – | dyykkaamisin |
komitatiivi | – | dyykkaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | dyykkaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
dyykkaamis- |