edustus

Suomi

Substantiivi

edustus (39)

1. (oikeustiede) henkilön omatahtoinen toiminta toisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä tämän lukuun lain, valtuutuksen tai tuomioistuimen päätöksen nojalla; kun edustaja tekee oikeustoimen päämiehensä puolesta tarvittavan kelpuutuksen eli edustusvallan nojalla, oikeustoimen vaikutukset koskevat edustettua (päämiestä) välittömästi edustajan jäädessä vaikutusten ulkopuolelle; sopijapuolet yhteen saattava välittäjä ei ole edustaja, mutta hänet voidaan erikseen valtuuttaa toimimaan myös edustajana

Ääntäminen

• IPA: /ˈedust̪us/
• tavutus: e‧dus‧tus

Etymologia

verbi edustaa (vartalo edust|a-) + johdin -us

Käännökset

1. oikeustiede

englanti: representation

ruotsi: representation

Liittyvät sanat

Alakäsitteet oikeustieteessä

• aktiivinen edustus
• laillinen edustaja
• lakimääräinen edustus
• passiivinen edustus
• tahdonvaltainen edustus
• varsinainen edustus
• välillinen edustus
• välitön edustus

Alakäsitteet muualla

• diplomaattiedustus
• olympiaedustus

Johdokset

• adjektiivit: edustuksellinen
• substantiivit: edustusto

Yhdyssanat

aliedustus, diplomaattiedustus, edustusasu, edustusasunto, edustusauto, edustuselin, edustusjoukkue, edustuskulut, edustuskyky, edustuslaitos, edustuslounas, edustusmenot, edustusoikeus, edustustehtävä, edustustilaisuus, edustustili, edustusvalta, kansanedustuslaitos, liikaedustus, olympiaedustus, ulkomaanedustus, yliedustus

Aiheesta muualla

• edustus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 484 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa