Wikipedia
Katso artikkeli Edustus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

edustus (39)

  1. (oikeustiede) henkilön omatahtoinen toiminta toisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä tämän lukuun lain, valtuutuksen tai tuomioistuimen päätöksen nojalla; kun edustaja tekee oikeustoimen päämiehensä puolesta tarvittavan kelpuutuksen eli edustusvallan nojalla, oikeustoimen vaikutukset koskevat edustettua (päämiestä) välittömästi edustajan jäädessä vaikutusten ulkopuolelle; sopijapuolet yhteen saattava välittäjä ei ole edustaja, mutta hänet voidaan erikseen valtuuttaa toimimaan myös edustajana

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈedust̪us/
  • tavutus: e‧dus‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi edustus edustukset
genetiivi edustuksen edustusten
edustuksien
partitiivi edustusta edustuksia
akkusatiivi edustus;
edustuksen
edustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi edustuksessa edustuksissa
elatiivi edustuksesta edustuksista
illatiivi edustukseen edustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi edustuksella edustuksilla
ablatiivi edustukselta edustuksilta
allatiivi edustukselle edustuksille
muut sijamuodot
essiivi edustuksena edustuksina
translatiivi edustukseksi edustuksiksi
abessiivi edustuksetta edustuksitta
instruktiivi edustuksin
komitatiivi edustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo edustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
edustus-

Etymologia

muokkaa

verbi edustaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet oikeustieteessä
muokkaa
Alakäsitteet muualla
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aliedustus, diplomaattiedustus, edustusasu, edustusasunto, edustusauto, edustuselin, edustusjoukkue, edustuskulut, edustuskyky, edustuslaitos, edustuslounas, edustusmenot, edustusoikeus, edustustehtävä, edustustilaisuus, edustustili, edustusvalta, kansanedustuslaitos, liikaedustus, olympiaedustus, ulkomaanedustus, yliedustus

Aiheesta muualla

muokkaa