Substantiivi

muokkaa

eebenholtsi (5)

  1. eebenpuu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeːbenˌholt̪si/
  • tavutus: ee‧ben‧holt‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eebenholtsi eebenholtsit
genetiivi eebenholtsin eebenholtsien
(eebenholtsein)
partitiivi eebenholtsia eebenholtseja
akkusatiivi eebenholtsi;
eebenholtsin
eebenholtsit
sisäpaikallissijat
inessiivi eebenholtsissa eebenholtseissa
elatiivi eebenholtsista eebenholtseista
illatiivi eebenholtsiin eebenholtseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eebenholtsilla eebenholtseilla
ablatiivi eebenholtsilta eebenholtseilta
allatiivi eebenholtsille eebenholtseille
muut sijamuodot
essiivi eebenholtsina eebenholtseina
translatiivi eebenholtsiksi eebenholtseiksi
abessiivi eebenholtsitta eebenholtseitta
instruktiivi eebenholtsein
komitatiivi eebenholtseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eebenholtsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta ebenholts < saksan sanasta Ebenholz[1]

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”eebenholtsi”.