ehdotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaehdotteleminen (38)
- teonnimi verbistä ehdotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ehdotteleminen | ehdottelemiset |
genetiivi | ehdottelemisen | ehdottelemisten ehdottelemisien |
partitiivi | ehdottelemista | ehdottelemisia |
akkusatiivi | ehdotteleminen; ehdottelemisen |
ehdottelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ehdottelemisessa | ehdottelemisissa |
elatiivi | ehdottelemisesta | ehdottelemisista |
illatiivi | ehdottelemiseen | ehdottelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ehdottelemisella | ehdottelemisilla |
ablatiivi | ehdottelemiselta | ehdottelemisilta |
allatiivi | ehdottelemiselle | ehdottelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ehdottelemisena (ehdottelemisna) |
ehdottelemisina |
translatiivi | ehdottelemiseksi | ehdottelemisiksi |
abessiivi | ehdottelemisetta | ehdottelemisitta |
instruktiivi | – | ehdottelemisin |
komitatiivi | – | ehdottelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ehdottelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ehdottelemis- |