ehdottomuus

Suomi

Substantiivi

ehdottomuus (40)

se, että on ehdoton

Ääntäminen

IPA: /ˈehdot̪ˌt̪omuːs/
tavutus: eh‧dot‧to‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ehdottomuus	ehdottomuudet
genetiivi	ehdottomuuden	ehdottomuuksien
partitiivi	ehdottomuutta	ehdottomuuksia
akkusatiivi	ehdottomuus; ehdottomuuden	ehdottomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ehdottomuudessa	ehdottomuuksissa
elatiivi	ehdottomuudesta	ehdottomuuksista
illatiivi	ehdottomuuteen	ehdottomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ehdottomuudella	ehdottomuuksilla
ablatiivi	ehdottomuudelta	ehdottomuuksilta
allatiivi	ehdottomuudelle	ehdottomuuksille
muut sijamuodot
essiivi	ehdottomuutena	ehdottomuuksina
translatiivi	ehdottomuudeksi	ehdottomuuksiksi
abessiivi	ehdottomuudetta	ehdottomuuksitta
instruktiivi	–	ehdottomuuksin
komitatiivi	–	ehdottomuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ehdottomuude-
vahva vartalo	ehdottomuute-
konsonantti- vartalo	ehdottomuut-

Etymologia

sanan ehdoton vartalosta ehdottom- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ehdoton

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ehdottomuus Kielitoimiston sanakirjassa