einehtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaeinehtiminen (38)
- teonnimi verbistä einehtiä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | einehtiminen | einehtimiset |
genetiivi | einehtimisen | einehtimisten einehtimisien |
partitiivi | einehtimistä | einehtimisiä |
akkusatiivi | einehtiminen; einehtimisen |
einehtimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | einehtimisessä | einehtimisissä |
elatiivi | einehtimisestä | einehtimisistä |
illatiivi | einehtimiseen | einehtimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | einehtimisellä | einehtimisillä |
ablatiivi | einehtimiseltä | einehtimisiltä |
allatiivi | einehtimiselle | einehtimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | einehtimisenä (einehtimisnä) |
einehtimisinä |
translatiivi | einehtimiseksi | einehtimisiksi |
abessiivi | einehtimisettä | einehtimisittä |
instruktiivi | – | einehtimisin |
komitatiivi | – | einehtimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | einehtimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
einehtimis- |