eksyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaeksyminen (38)
- teonnimi verbistä eksyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eksyminen | eksymiset |
| genetiivi | eksymisen | eksymisten eksymisien |
| partitiivi | eksymistä | eksymisiä |
| akkusatiivi | eksyminen; eksymisen |
eksymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eksymisessä | eksymisissä |
| elatiivi | eksymisestä | eksymisistä |
| illatiivi | eksymiseen | eksymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eksymisellä | eksymisillä |
| ablatiivi | eksymiseltä | eksymisiltä |
| allatiivi | eksymiselle | eksymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eksymisenä (eksymisnä) |
eksymisinä |
| translatiivi | eksymiseksi | eksymisiksi |
| abessiivi | eksymisettä | eksymisittä |
| instruktiivi | – | eksymisin |
| komitatiivi | – | eksymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eksymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eksymis- | |